Kirja vs. elokuva: Tähtiin kirjoitettu virhe (John Green, 2013)

"I'm a grenade and at some point I'm going to blow up and I would like to minimize the casualties, okay?"

Sain käsiini Tähtiin kirjoitettu virhe elokuvan ja päädyin lukemaan John Greeniin Tähtiin kirjoitettua virhettä toistamiseen. Olen sitä mieltä, että kirja on aina parempi kuin siitä tehty elokuva. Tätä minuun sisäänrakennettua odotusta lähdin tässäkin tapauksessa todistamaan. Ennen elokuvan katsomista luin kirjan uudestaan ja palauttelin tarinaa mieleeni.

Huikeaan maailmanlaajuiseen suosioon ilmestyttyään ponnahtanut kirja sai odotetusti elokuvaversion. Elokuva on ilahduttavan uskollinen kirjan juonikuvioille. Pidin erityisesti elokuvan näyttelijävalinnoista. Pääosia elokuvassa esittävät entuudestaan tuntemattomat kasvot. Kiinnitin huomioni myös elokuvan musiikkiin. Musiikki oli nimittäin todella mainiosti valittu, eritoten Birdyn elokuvaan tekemä kappale Not about angels on hieno.

Tähtiin kirjoitettu virhe kertoo kahdesta syöpäsairaasta nuoresta, 16- vuotiaasta Hazelistä ja vuotta vanhemmasta Augustuksesta. Nuoret tapaavat tukiryhmässä ja heidän ystävyytensä syvenee hyvin nopeasti. Hazel pitää kirjoista, eritoten kirjasta nimeltä Viistoa Valoa. Hän esittelee kirjan Augustukselle ja poika uppoutuu syöpäsairaan Annan tarinaan yhtä peruuttamattomasti kuin Hazel. Nuoret ottavat yhteyttä kirjailijaan ja pääsevät tapaamaan häntä. Hazelin ja Gusin sairaudet etenevät, toisella näkyvämmin ja toisella salakavalammin. Molemmat ovat kuitenkin yhtä peruuntumattomasti sairaita. Nuoret kirjoittavat toisilleen jopa muistopuheet, koska kukaan ei voi tietää kumpi heistä lähtee ensin ja milloin.

Vaikka aika kuluu niin yksi pysyy, nimittäin nuorten lukijoiden mielenkiinto synkkiä, koskettavia ja rajujakin aiheita käsitteleviin kirjoihin. Voihan olla, että omaan mielenmyllerrykseen saa helpotusta tarinasta, jossa asiat ovat vielä huonommin. Itsekin taisin mielelläni valita siihen aikaan kirjoja joissa rämmitään oikein tummissa sävyissä.

Kirja on rankka vaikkakin hyvin helppolukuinen. Elokuva ei synnyttänyt minussa sen suurempia tunteita. Jäinkin miettimään olenko tosiaan kasvanut tästä vaiheesta yli vai onko minusta vain tullut kyyninen. Toisaalta, jos ajattelen itseäni kohderyhmän ikäisenä niin voin taata, että kirja sekä elokuva olisivat kolahtaneet minuun todella kovaa.