Aivan niin liekeissäni en Kate Atkinsonin uusimmasta romaanista Elämä elämältä ollut kuin Jackson Broady -dekkareista, mutta kyllä tämäkin ehdottomasti kannatti lukea. Kun pääsin jyvälle kikkailevasta tavasta kertoa tarinaa, niin kirja alkoi kuin alkoikin koukuttaa. Ideana nimittäin on kertoa erilaisia versioita päähenkilön elämäntarinasta. En pitänyt lukua, kuinka monesti Atkinson päähenkilönsä Ursula Toddin tässä romaanissaan ottaa hengiltä aloittaakseen hänen tarinansa aina uudelleen, mutta varmaan parikymmentä kertaa näin tapahtuu. Teoksessa leikitellään jälleensyntymisen ajatuksella, ja Ursula käy teini-ikäisenä psykiatrillakin voimakkaiden dejavu-kokemuksiensa ja outojen etiäistensä takia.
Kirjan tapahtumat alkavat Ursulan syntymästä vuonna 1910. Ollaan Englannin maaseudulla, Fox Corner-nimisessä talossa. On yö ja valtava lumipyry, kun Sylvie Todd synnyttää kolmannen lapsensa Ursulan.Vauva syntyy napanuora kiertyneenä kaulan ympärille. Ensimmäisessä versiossa Ursula kuolee saman tien, sillä lääkäri ei ole päässyt lumipyryn takia paikalle.Tämän jälkeen sama synnytystarina alkaa uudelleen niin, että tohtori Fellowes on paikalla ja pelastaa vauvan kuristumasta.
Tällä tavoin edetään aina vuoteen 1967 saakka, joskin kronologiaa rikkoen: Ursulan tarinaa kerrotaan johonkin tärkeään taitekohtaan asti, kunnes "pimeys lankeaa" eli Ursula kuolee. Sitten sama jakso Ursulan elämästä kerrotaan uudelleen niin, että jokin asia tapahtuukin toisin, ja Ursulan elämä saa jatkua.
Esimerkiksi hetki, jolloin 16-vuotias Ursula saa yllättäen ensisuudelmansa isoveljensä kaverilta, osoittautuu tällaiseksi tärkeäksi käännekohdaksi. Ensimmäinen versio on hyvin surullinen: Ursula antaa pojan suudella itseään vastustelematta, ja myöhemmin poika raiskaa hänet. Ursula tulee raskaaksi, ja hänelle tehdään abortti. Murtunut Ursula muuttaa pois kotoa, opiskelee sihteeriksi ja elää yksinäistä elämää. Hän tuntee olevansa saastunut, ja luulee, ettei kelpaa enää koskaan kenellekään. Sitten hän menee suinpäin naimisiin ensimmäisen miehen kanssa, joka osoittaa olevansa kiinnostunut hänestä. Avioliitosta tulee hyvin onneton, sillä Ursulan puoliso osoittautuu seinähulluksi ja lopulta pahoinpitelee hänet kuoliaaksi.
Juuri kun lukija on täysin ahdistunut Ursulan kauheista kokemuksista ja vääryyksistä, joita tämä on joutunut kärsimään, palataan takaisin hetkeen, jolloin Ursula saa ensisuudelmansa. Tällä kertaa Ursula mottaakin suutelijaa kuonoon. Sen ansiosta isoveljen kaveri ei koskaan edes yritä lähennellä Ursulaa uudelleen eikä Ursula joudu raiskatuksi. Hänen elämänsä saa aivan uuden suunnan. Tässä kohdassa aloin tosissani innostua Atkinsonin romaanin ideasta! Oli helpottavaa, että lukijalle jo rakkaaksi käynyt Ursula sai toisen mahdollisuuden!
Jackson Broady -dekkareiden tavoin tässäkin romaanissa on mainio henkilögalleria. Ursulan isä Hugh on lempeä ja sympaattinen pankkiiri, jota Ursula rakastaa koko sydämestään. Äiti Sylvie sen sijaan on voimakastahtoinen ja äksy nainen, jonka kanssa on vaikeampi tulla toimeen - ainakaan jos on yhtään eri mieltä asioista hänen kanssaan. Ursulalla on kolme veljeä, Maurice, Teddy ja Jimmy, sekä sisar Pamela. Kaikkien, jopa Hughin ja Sylvien, mielestä Maurice on aivan sietämätön tärkeilijä. Pamela on aina ystävällinen ja järkevä, luontainen äitihahmo. Teddy on kaikkien rakastama lemmikki ja kuopus Jimmy perheen taiteilija. (OMG! Tämä suurperhehän muistuttaa yllättävän paljon omaani, paitsi että minulla on vain siskoja! Ja onneksi kukaan heistä ei ole Mauricen kaltainen. :)) Lisäksi Toddin perheeseen kuuluvat paheellinen Izzy-täti sekä palvelijat Bridget ja rouva Glover.
Ursula itse on oman tiensä kulkija, rohkea seikkailija, joka haluaa nähdä maailmaa. Ennen sotaa hän matkustaakin Euroopan kiertomatkallaan muun muassa Saksaan. Siellä hän todistaa natsismin nousua ja ystävystyy nuoren Eva Braunin kanssa. Evan kanssa Ursula viettää aikaa Hitlerin talossa ja vaistoaa tulevan pahuuden. Kun Ursula palaa kotiin, sota syttyy. Ursula on mukana raivaamassa Lontoon pommituksen jälkiä ja etsimässä eläviä ja kuolleita raunioista. Hänellä on useampiakin rakastajia mutta ei aikomustakaan mennä naimisiin. Ursula muistuttaakin paljon Jackson Broady -sarjan Louise Monroeta ja muita sitkeitä selviytyjiä, joita olen kuvaillut edellisessä postauksessani.
Myös tematiikassa on paljon samaa kuin aikaisemissa Atkinsonin kirjoissa. Äitiyttä, lapsuuden kokemuksien merkitystä ja traumoista selviämistä käsitellään tälläkin kertaa. Päälimmäisenä jää kuitenkin pohtimaan sitä, miten sattumanvaraista elämä voi olla ja kuinka iso merkitys tekemillämme valinnoilla on.
Atkinsonin Elämä elämältä on aikamoinen runsaudensarvi, joka vaatii sulattelua. Luultavasti koko romaani pitäisi lukea uudelleen, jotta kaikki sen tasot avautuisivat. Ehkä jonkin päivänä sen teenkin (hah, niin varmaan). Tästä teoksesta haluaisin kyllä päästä vaihtamaan ajatuksia jonkun kanssa, joten yrittäkäähän Atkinsonia fanittavat siskoni saada tämäkin opus joskus kahlattua läpi! Mari, myös sinulle heitän tästä jälleen yhden lukuhaasteen! Ja tietysti kenelle tahansa muullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti