No niin, Sirpa Kähkösen Graniittimies on nyt luettu! Ennakko-odotukseni tästä romaanista olivat kovat, sillä rakastan Kähkösen Kuopio-sarjaa yli kaiken, ja lukemani arvostelut Graniittimiehestä olivat suorastaan ylistäviä.
Ei tarvinnut pettyä! Ihan helpolla Kähkönen ei lukijaansa päästä, sillä romaanissa vilisee esimerkiksi paljon outoa sanastoa, ja aukkoja riittää täydennettäväksi. (Mitähän implisiittinen lukija tähän sanoisi, heh!) Henkilögalleria on jälleen laaja ja näkökulmat vaihtuvat. Tätä romaania ei kannata lukea väsyneenä!
Graniittimies kertoo nuorista idealisteista, jotka Venäjän vallankumouksen ja Suomen kansalaissodan jälkeen loikkaavat Neuvostoliittoon rakentamaan uutta, parempaa maailmaa. He joutuvat kuitenkin pettymään pahemman kerran, kun karu todellisuus paljastuu: tasa-arvoisen ihanneyhteiskunnan sijaan he huomaavat elävänsä vainoharhaisessa diktatuurissa, jossa toisinajattelijoita ei suvaita.
Päähenkilöitä ovat Klara ja Ilja Tuomi, jotka ovat hiihtäneet henkensä kaupalla Suomesta rajan yli Neuvostoliittoon ja päätyneet Petrogradiin eli Pietariin, sittemmin Leningradiin. He ovat nuori aviopari, ja molemmat ovat mielestäni jossain vaiheessa esiintyneet sivuhenkilöinä myös Kuopio-sarjassa. (Pitäisikin tarkistaa, mitä heistä tarkalleen ottaen siinä kerrotaan.) Myöhemmin myös Iljan pikkuveli Lavr tulee heidän perässään Neuvostoliittoon, liittyy puna-armeijaan mutta karkaa takaisin Suomeen. Ymmärtääkseni Lavr on Kuopio-sarjan Lassi Tuomi. Nimet kun on pitänyt venäläistää.
Klara ja Ilja ystävystyvät muiden sosialismin rakentajien kanssa. Tärkeitä henkilöitä heidän elämässään ovat Jelena ja Henrik Gustafsson, Galkin, Shura ja Tom. He ovat kaikki älykköjä ja herkkiä eri alojen taiteilijoita, jotka uskovat, että lujasti työtä tekemällä he pystyvät toteuttamaan vallankumouksen maalaileman utopian. Klara esimerkiksi yrittää auttaa järkyttävissä oloissa eläviä katulapsia ja lopulta adoptoikin sisarukset Dunjan ja Genjan. Klaran ja kumppaneiden ponnistelujen lisäksi Kähkönen kuvaa heidän välisiään suhteita, kuten Shuran epätoivoista rakkautta Tomiin ja Jelenan ja Henrikin modernia avointa avioliittoa. En tiedä, tulkitsinko aivan väärin, mutta ymmärsin, että Klaran ja Jelenan välillekin syntyy fyysinen rakkaussuhde. Homoseksualisuuteen vihjataan mielestäni myös Tomin ja Galkinin välillä.
Pikkuhiljaa he kaikki kuitenkin huomaavat, että mitään ihanneyhteiskuntaa ei ole eikä tule. Päinvastoin, olot vain kurjistuvat, ja heistä kaikista, Tomia lukuun ottamatta, tulee ö-luokan kansalaisia, joita kytätään ja epäillään vieraan vallan vakoilijoiksi. Tom on joukon petturi. Hänestä tulee tärkeä puoluepamppu, joka erkaantuu ystävistään ja jonka valta sokaisee.
Kähkösen kirjaa lukiessani pohdin, kuinka hurja ja mullistava tuo aikakausi on ollut. Nuoret, lahjakkaat ihmiset ovat kuvitelleet muuttavansa maailman paremmaksi ja olleet valmiita panemaan peliin kaiken sen puolesta. Minkä valtavan pettymyksen he ovatkaan joutuneet kohtaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti