Riina Katajavuori: Wenla Männistö (2014)

Täytyy sanoa, että tämä kirja herätti mielenkiintoni heti sen nähtyäni. Lainasin kirjan ja olin vahvasti sitä mieltä, että tästä saan uuden kirjan vinkattavakseni. On vaarallista tehdä tällainen odotus ennen lukukokemusta, koska hyvin harvoin ne toteutuvat. Kirja oli luettavien pinossa todella pitkään ja lopulta se oli palautettava muiden lainattavaksi.

Helsingin kirjamessuilla kävin kuuntelemassa Riina Katajavuoren haastattelua, jossa hän luki näytteitä ja kertoi kirjastaan. Kirja löytyi myös kirjakassista, jonka onnellisena voittajana messuilta kotiin palasin. En olisi millään jaksanut odottaa, että löydän paikkani junassa ja pääsen lukemaan kyseistä kirjaa. Kuinkas sitten kävikään? Alkuun päästyäni, luin kirjan loppuun lähes ahmien.

Wenla Männistö on kirja, joka antaa puheenvuoron Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin naisille. Tarina kerrotaan Wenla Männistön, Marja Männistön, Ansku Seunalan ja pesijä Kajsa Rajamäen sekä pilvenlongalta tarinoivan Alli Jukolan sanoin. Henkilöt ja tapahtumat on tuotu nykypäivään. Tapahtumat sijoittuvat Helsingin Kumpulan ja Toukolan kaupunginosiin. Tarinaa maustavat tutut biisit, leffat ja näyttelijät.

Wenla on jokaisen sällin päiväuni ja tyttö tietää sen. Wenlan isän etsintä on yksi suurista kirjan läpi kulkevista aiheista. Kirjan tapahtumien taustalla häärivät ja sähläävät Jukolan veljekset, Juko Brossit. Osalla veljeksistä on hyvinkin värikäs tausta nykymaailman malliin vaikka samaa perhettä ollaan. Ansku, Wenlan bestis, on porukan runollisin tapaus. Hän sanoittaa Juko Brossien ja gimmojen bändin laulut. Nuoret elävät ja erehtyvät, tekevät vääriä valintoja ja parantavat tapojaan. Nuoriso potee myllertävää nuoruutta, jolloin kaikki on yhtä aikaa kunnossa, mutta kuitenkin aivan sekaisin. Ote kirjasta:     

Jusa (lyö säkkiä). Joskus on vaan sellainen olo, että sisällä rämisee ja pörrää ja kihelmöi, että on pakko saada jotain toimintaa. Vipinää. Tekee mieli karjua täysiä tai leipoa joku tai saada aikaan joku reaktio vittu jossakin.

Varttuneemmat naiset tasapainottavat nuorien sähellystä syvemmällisillä pohdinnoillaan. Ote kirjasta:

Mutta sen haluan sanoa että ei minun luonteellani ollut mitään tekemistä sairauden kanssa. Olisi halunnut elää pitempään, olla äiti ja nainen ja elävä ihminen vielä, lihaa ja verta ja tukkaa. Olisin katsonut koivujen keltaisia raitoja syyskuussa, hengittänyt aamua ikkunasta, tuntenut kuinka iho menee kananlihalle ilosta kun kahvinkeitin aloittaa porinansa.

Kirja koostuu lyhyistä luvuista, joissa vuorottelevat suora kerronta ja vuoropuhelut. Luvut on nimetty hauskasti, esimerkiksi MARJA MÄNNISTÖN KUOROHARRASTUS JA WENLAN SEKSUAALIVIRASTO tai SÄHLYPALLO PÖNTÖSSÄ. Kieli on nuorekasta, vaikkakin räävitöntä. Riina Katajavuori kuvaili kirjaa musikaaliromaaniksi, joka kuvaa kirjan toteutustapaa paremmin kuin hyvin.

Toivon todella nuorten löytävän tämän kirjan. Kirja on siis ainakin meidän kirjastossa luetteloitu nuorten kirjaksi, mutta se ei tarkoita etteikö sitä voisi vanhempikin väki lukea vaan se on suotavaa. Tällaista kirjaa on odotettu, joka puhuu nuorille nuorten ajatuksista heitä koskettavalla tavalla. Yllättäen se odotettu kirja on lopulta Seitsemän veljestä 2.0, onko niin paljon lopulta muuttunutkaan?

Nyt tietenkin haluatte tietää sainko kirjasta vinkkausmateriaalia… Todellakin sain! Tein päätöksen, etten rinnasta lukiessani tätä liikaa Aleksis Kiven versioon ja sen päätöksen pystyin pitämään. Suosittelen samaa teille muille, antakaa tämän version puhua omaa kieltään. Tämän takia minä rakastan kirjoja, oon niin fiiliksissä!