Kun eräs tutkielman tekijä valitsi tutkimuskohteekseen Veijo Baltzarin romaanin, hämmästyin kovin hänen kirjavalintaansa ja suurin odotuksin tartuin minulle tähän saakka täysin tuntemattomaksi jääneen kirjailijan teokseen. Nyt olisi jotain uutta luvassa!
Lukeminen osoittautui tuskien taipaleeksi! En millään tahtonut päästä sisälle henkilöihin ja heidän maailmaansa ja vähän väliä jouduin palaamaan taaksepäin ja lukemaan uudelleen, mitä oikein sanottiinkaan. Erityisen hankalaa oli ymmärtää henkilöiden välistä dialogia, jota jouduin tankkaamaan moneen kertaan päästäkseni eteenpäin. Jäin pohtimaan, oliko kyse minun tyhmyydestäni, kulttuurieroista vai kirjailijan tavasta kirjoittaa. Kenties asiaan vaikuttivat nämä kaikki.
Aihe on hyvinkin kiinnostava ja traaginen. Baltzarin romaani sijoittuu toisen maailmansodan aikuiseen Saksaan ja kertoo siitä, kuinka Hitlerin vainot alkoivat kohdistua myös romaneihin. Samalla kuvataan romaniyhteisön jäsenten välisiä suhteita, hierarkiaa ja lojaaliutta. Päähenkilö, orpo taskuvaras Kastalo, on aluksi ulkopuolinen, mutta pikkuhiljaa hänestä tulee heimonsa tärkeä jäsen, lopuksi jopa sen johtohahmo. Kastalo on rakastunut heimon johtajan tyttäreen Carinjaan, ja oikeastaan kaikki, mitä hän tekee, hän tekee Carinjan takia. Kastalo ja Carinja eivät kuitenkaan voi saada toisiaan, sillä tarina alkaa Carinjan ja toisen miehen, Bustanin, häistä. Carinja on loppuun saakka uskollinen Bustanille, vaikka antaakin ymmärtää, että hänellä on tunteita myös Kastaloa kohtaan.
Pääjuoni liittyy kuitenkin siihen, kuinka romanien asema natsi-Saksassa koko ajan kiristyy. Huhut keskitysleireistä leviävät, ja Kastalo liittyy Carinjan suvun karavaaniin, joka lähtee epätoivoiselle pakomatkalle. Lopulta he jäävät kiinni ja päätyvät keskitysleirille. Siellä monet heistä menehtyvät, mutta Kastalo, Carinja ja Bustan selviävät. Kertomus päättyy siihen, kun amerikkalaiset joukot tulevat vapauttamaan vangit.
Sinnikkäästi pinnistelin opuksen kannesta kanteen, vaikka tiukkaa teki ja siihen tärvääntyi muiden tutkielmakirjojen kallista lukuaikaa. Tunsin itseni työn sankariksi. Entä mitä itse tutkielmantekijä piti valitsemastaan kirjasta? Hän palautti tyynen rauhallisesti työnsä - Anja Kaurasen Sonja O.:sta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti