Oli tavallinen päivä. 17-vuotias sellisti Mia on perheensä kanssa autoajelulla. Illaksi Mian täytyy ehtiä poikaystävän, Adamin keikalle, jota hän on odottanut. Sitä ennen kuitenkin vietetään yhteisiä hetkiä perheen kanssa. Odottamaansa iltaa Mia ei kuitenkaan koskaan kokenut.
Rokkariperheen tyttärenä Mia on valinnut klassisen musiikin ja on hyvin lahjakas sellisti. Mia seurustelee nousevan rockbändin laulajan Adamin kanssa. Mia on lähdössä Juliardiin opiskelemaan ja Adam kiertää keikkailemassa toisella puolella Amerikanmannerta. Tulevaisuus ja sen haasteet, varsinkin yhdessä olon vaikeus noissa oloissa, luo Mian ja Adamin välille epätietoisuutta. Se kaikki on kuitenkin pientä kun tapahtuu jotain, mitä kukaan ei voinut ennustaa.
Oregonissa sataa lunta. Mian perhe lähtee viettämään viikonloppua isovanhempien luokse. Autossa kinastellaan kuunneltavasta musiikista ja lopulta päädytään uutisiin. Takapenkillä Mia syventyy kuulokkeista virtaavaan Beethovenin sellosonaattiin. Perille he eivät kuitenkaan koskaan päässeet. Auto ajautuu vastaantulevan rekan keulaan, silmänräpäyksessä kaikki muuttuu.
Mia näkee oman kätensä sojottavan lumesta tienpientareella. Auto on ruttautunut kauttaaltaan. Äiti ja isä ovat kuolleet heti törmäys hetkellä. Pikkuveljeään Mia ei löydä. Ja Mia, Mia katsoo omaa ruhjoutunutta kehoaan ulkopuolelta. Ei kuulu muuta kuin sireenien lähestyvä ujellus. Onko Mia kuollut? Oudon tunnoton hän ainakin on. Mialle selviää, että hän on koomassa ja on hänen päätöksensä jäädä tai lähteä.
Kirjassa on kaksi tasoa. Toisessa Mia elää tilanteita oman kehonsa ulkopuolella tarkkaillen ja toisessa käydään takaumina läpi aikaisemmin tapahtunutta. Näissä takaumissa tutustutaan tarkemmin myös Mian perheeseen. Kehonsa ulkopuolelta Mia seuraa taisteluaan pysyä hengissä. Tätä taistelua ja jäämisen tai lähtemisen päätöstä kirjassa kuvaa hyvin Mian isän kirjoittamat lyriikat.
"Hei, mitä tää on?
Mitä mulle tapahtuu?
Ja muuten hei, mitä mä teen?
Nyt on vaan tyhjyys siellä,
missä ennen sun silmäsi loisti.
Mutta se muisto on jo kaukainen.
Se oli ilta eilinen.
Hei, mikä se oli?
Tuo ääni, jonka kuulin.
Mun elämä se vain,
siinä hujahti ohi korvien.
Ja kun katson menneeseen,
huomaan kaiken niin katoavaksi.
Sellaista on ollut jo kauan.
Eilisillasta asti.
Nyt lähden.
Häivyn ennen kuin tajuutkaan.
Luulen, että huomaat.
Luulen, että mietit, mikä meni vikaan.
Itse tätä valitse mä en,
mutta väsynyt oon taistelemaan.
Ja tää päätettiin jo kauan sitten.
Illalla eilen."
Jos vielä jään on saanut Tähtiin kirjoitetun virheen tavoin oman elokuvasovituksensa. Alla elokuvan traileri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti