Daniel Glattauer: Takiainen (2013)

Daniel Glattauer on itävaltalainen kirjailija, joka työskentelee päivätyökseen oikeustoimittajana. Hänen teoksiaan on käännetty yli 30 kielelle. Glattauerilta on suomennettu aiemmin kirjapari Kun pohjoistuuli puhaltaa ja Joka seitsemäs aalto (löytyy myös blogin top10 listauksestani). Tuon kirjaparin luettuani, tykästyin Glattauerin tekstiin ja odotin uusia suomennoksia kuin kuuta nousevaa.

Takiaisen ilmestyminen on kuitenkin mennyt kaikesta odottamisesta huolimatta täysin ohi. Eräänä lauantaina kirjaston hyllyjä oikoessa se sitten hyppäsi silmilleni. Heti se lähti luettavakseni. Odotukset olivat korkealla. Takakansiesittelyn luettuani jo tiesin kyseessä olevan täysin erityyppisen kirjan aiempiin verrattuna.

Kun pohjoistuuli puhaltaa aloittaa Emmin ja Leon epätavallisen rakkaustarinan. Rakkaustarina, joka alkaa väärään osoitteeseen menneestä sähköpostista, ja jatkuu sähköpostin välityksellä pitkälle Joka seitsemäs aalto -kirjan tapahtumiin saakka. Kutkuttavalla koukuttava, nopealukuinen ja kevyt rakkauskertomus, on sekin tutustumisen arvoinen.

Takiainen kertoo nelikymppisestä yksinelävästä Judithista. Eräänä päivänä ruokakaupassa Judith törmää Hannekseen. Törmäyksen jälkeen Judith kohtaa Hanneksen sattumalta lähes päivittäin, tai niin Judith luuli. Hannes on arkkitehti, huomaavainen ja sivistynyt. Pikkuhiljaa Judith huomaa olevansa ällöromanttisessa suhteessa Hanneksen kanssa ja miettivänsä yhä useammin, miten on mahdollista, että Hannes on sinkku? Hannes lumoaa täysin Judithin perheen ja ystävät ja Judith jää yksin mietteidensä kanssa.

Rakkaustarina alkaa muuttua puistattavaksi trilleriksi kun Judith huomaa, ettei hänellä ole ollenkaan omaa aikaa. Hannes haluaa olla Judithin kanssa. Koko ajan. Aina. Hannes tarttuu Judithiin ja Judithin elämään takiaisen tavoin. Haluaako Judith olla sittenkään Hanneksen kanssa? Vai onko se kuitenkin Judith joka takertuu? Suhteesta pois pääseminen on kaikkea muuta kuin helppoa.

Tarina herätti tunteita, pääasiassa kauhunsekaisia. Pidin Hannesta jo tarinan alussa epäilyttävänä ja puistattavana. Tarina pohjusti rakkaustarinan hienosti ja tarinan puolessa välissä tapahtunut muutos pisti lukijankin miettimään tilannetta. Mitä juuri tapahtui? Jäikö minulta jotain ymmärtämättä? Ennakko-odotukset romuttuivat ja ilmeni uusia kysymyksiä. Kuka tai mikä onkaan kirjan "pahis"? Yllättäen loppuratkaisu myötäili tuota ensimmäistä ennakko-odotusta ja asetteli tarinan taas odotettuihin uomiin.

Päällimmäiseksi tunteeksi tästä lukukokemuksesta jäi ahdistus. Vainoamistapauksista ja mielenterveysongelmista kuulee paljon ja niistä voi lukea uutisia aivan liian usein. Takiainen on koukuttava, kauhistuttavan puistattava ja yllätyksellisiä käänteitä sisältävä trilleri!